Potilasvahinko ja viivästynyt diagnoosi – mistä on kyse?
Diagnoosin viivästyminen on yksi tyypillisistä tilanteista, joissa pohditaan, onko kyseessä potilasvahinko. Usein potilas ajattelee jälkeenpäin: “jos diagnoosi olisi tehty ajoissa, olisiko hoito ollut helpompaa ja lopputulos parempi?”.
Viivästynyt diagnoosi ei automaattisesti tarkoita potilasvahinkoa. Potilasvahinkoarvioissa tarkastellaan sitä, olisiko kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö voinut käytettävissä olleen tiedon perusteella päästä diagnoosiin aiemmin, ja ennen kaikkea sitä, olisiko aikaisemmalla diagnoosilla voitu todennäköisesti välttää tai olennaisesti lieventää vahinkoa.
Mitä viivästyneellä diagnoosilla tarkoitetaan?
Diagnoosi voi viivästyä monesta syystä. Yksinkertaistettuna viivästynyt diagnoosi tarkoittaa tilannetta, jossa:
- Sairaus tai vamma on ollut olemassa, mutta sitä ei tunnisteta ajoissa
- Tarvittavia tutkimuksia ei tehdä riittävän nopeasti tai lainkaan
- Oireita selitetään pitkään muulla tavalla, vaikka käytettävissä oleva tieto viittaisi vakavampaan tilaan
Viivästyminen voi olla muutaman päivän, viikon, kuukauden tai jopa vuosien mittainen. Arvioinnissa oleellista ei ole pelkkä ajallinen viive, vaan mitä sinä aikana ehti tapahtua ja oliko viive vältettävissä asianmukaisella toiminnalla.
Miksi kaikki viivästyneet diagnoosit eivät ole potilasvahinkoja?
Potilasvahinkojärjestelmä ei edellytä terveydenhuollolta täydellistä erehtymättömyyttä. Diagnoosin tekeminen on usein vaiheittainen prosessi: oireet voivat olla epäselviä, tutkimustulokset ristiriitaisia ja sairaus harvinainen.
Siksi kaikki myöhästyneet diagnoosit eivät ole potilasvahinkoja, vaikka lopputulos olisi potilaan kannalta hyvin ikävä. Korvattavaksi potilasvahingoksi viivästynyt diagnoosi tulee vasta, kun tietyt edellytykset täyttyvät:
- Kokenut ammattihenkilö olisi voinut ja hänen olisi tullut käyttää toisenlaista tutkimus- tai hoitolinjaa,
- Diagnoosi olisi todennäköisesti saatu aiemmin, jos asianmukaista menetelmää olisi käytetty,
- Aikaisempi diagnoosi olisi todennäköisesti johtanut tehokkaampaan hoitoon tai lievempiin seurauksiin.
Tyypillisiä tilanteita, joissa viivästynyttä diagnoosia arvioidaan potilasvahinkona
Seuraavat tilanteet ovat esimerkkejä (yleisellä tasolla) asetelmista, joissa potilasvahinko ja viivästynyt diagnoosi voivat nousta arvioitaviksi:
- Syöpädiagnoosin viivästyminen: oireita on selitetty pitkään vaarattomana vaivana, vaikka oirekuva tai tutkimuslöydökset olisivat edellyttäneet lisäselvityksiä. Viiveen aikana sairaus etenee selvästi vaikeampaan vaiheeseen.
- Aivoverenkiertohäiriön tai sydäninfarktin viivästyminen: päivystystilanteessa oireita ei tunnisteta ajoissa, eikä tarvittavia tutkimuksia (esim. EKG, pään kuvantaminen) tehdä viiveettä, jolloin osa hoitomahdollisuuksista menetetään.
- Infektiot ja tulehdukset: vakavan infektion tai kudostulehduksen oireita vähätellään, eikä tutkimuksia tai hoitoja aloiteta ajoissa, jolloin tila pääsee pahenemaan.
- Nikamamurtumat, hermovauriot tai muut tuki- ja liikuntaelinvammat: toistuvat käynnit ilman asianmukaisia kuvantamistutkimuksia, vaikka oireet tai esitiedot viittaisivat vakavampaan tilaan.
Nämä esimerkit eivät tarkoita, että jokainen tällainen tilanne olisi automaattisesti potilasvahinko, mutta ne ovat tyypillisiä asetelmia,
joissa viivästynyttä diagnoosia tarkastellaan tarkemmin.
Mitä arvioidaan, kun viivästynyttä diagnoosia tarkastellaan potilasvahinkona?
Kun pohditaan, onko viivästynyt diagnoosi potilasvahinko, tarkastellaan yleensä kolmea pääkysymystä.
1. Mitä tietoa oli käytettävissä silloin, kun päätös tehtiin?
Diagnoosia ei arvioida jälkiviisaudella, vaan sen valossa, mitä hoitava lääkäri tai muu ammattihenkilö tiesi ja mitä hänen olisi pitänyt tietää päätöksentekohetkellä:
- Millaisia oireita potilas kuvasi
- Mitä tutkimuksia oli jo tehty ja mitä ne näyttivät
- Mitä riskitekijöitä (esim. ikä, perussairaudet, suvussa esiintyvät sairaudet) oli tiedossa
- Oliko olemassa hälytysmerkkejä, joihin ei reagoitu riittävästi
2. Olisiko diagnoosi voitu tehdä aiemmin asianmukaisella toiminnalla?
Tässä arvioidaan, olisiko kokenut ammattihenkilö käyttänyt toisenlaista tutkimus- tai hoitolinjaa. Esimerkiksi:
- Olisi pitänyt määrätä lisätutkimuksia (kuvantaminen, laboratoriot, konsultaatio)
- Olisi pitänyt ottaa tietyt oireet vakavammin ja ohjata päivystykseen tai jatkotutkimuksiin
- Ei olisi saanut tyytyä pelkkään ”seurataan” -linjaan, kun riskitekijöitä oli selvästi läsnä
3. Olisiko aikaisemmalla diagnoosilla voitu välttää vahinko tai lieventää sitä olennaisesti?
Tämä on usein potilasvahinkoarvion ydin. Vaikka diagnoosi olisi voitu tehdä aiemmin, potilasvahinkoa ei aina synny, jos:
- Sairauden kulku olisi todennäköisesti ollut samanlainen, vaikka diagnoosi olisi tehty hieman aiemmin
- Hoitomahdollisuudet eivät olisi viiveestä huolimatta muuttuneet
- Seuraukset (esim. pysyvä haitta) eivät olisi olleet olennaisesti erilaiset
Jos sen sijaan voidaan arvioida, että aikaisempi diagnoosi olisi todennäköisesti merkinnyt lievempää haittaa, parempaa ennustetta tai jopa vamman välttämistä, tämä voi tukea potilasvahinkoratkaisua.
Potilaan näkökulma – miltä viivästynyt diagnoosi tuntuu?
Potilaalle diagnoosin viivästyminen ei ole vain tekninen ongelma. Se voi tarkoittaa:
- Pitkäaikaista tuskaa ja epävarmuutta ilman selitystä oireille
- luottamuksen horjumista terveydenhuoltoon
- Lisähoitoja, raskaampia toimenpiteitä ja vaikeammin hoidettavaa sairautta
- Työkyvyn alenemista, ansionmenetystä ja muutoksia arjessa
Siksi ei ole yllättävää, että moni kysyy jälkikäteen: ”Onko tämä potilasvahinko?”.
Mitä voit tehdä, jos epäilet potilasvahinkoa viivästyneen diagnoosin vuoksi?
Jos diagnoosin viivästyminen mietityttää, eteneminen voidaan jakaa muutamaan konkreettiseen vaiheeseen. Näitä vaiheita käsitellään laajemmin oppaissa “Epäilen potilasvahinkoa – mitä teen?” ja “Näin teet potilasvahinkoilmoituksen”, mutta tässä tiivistelmä viivästyneen diagnoosin näkökulmasta.
1. Kirjaa oireiden ja hoidon aikajana
Kirjoita muistiin:
- Milloin oireet alkoivat ja miten ne kehittyivät
- Milloin hakeuduit ensimmäisen kerran hoitoon ja minne
- Mitä sinulle kerrottiin diagnoosista tai epäilystä
- Mitä tutkimuksia tehtiin ja milloin
- Milloin lopullinen diagnoosi lopulta tehtiin
2. Pyydä potilasasiakirjat
Viivästynyttä diagnoosia arvioitaessa potilasasiakirjat ovat keskeisessä roolissa. Pyydä nähtäväksi:
- vastaanottokertomukset (mistä oireista kerroit, mitä lääkäri kirjasi)
- laboratorio- ja kuvantamistulokset
- konsultaatioiden ja jatkotutkimusten yhteenvedot
- diagnoosin varmistumiseen liittyvät merkinnät
Asiakirjojen avulla voidaan jälkeenpäin tarkastella, olisiko jonkin kohdan perusteella pitänyt toimia toisin.
3. Keskustele hoitavan yksikön tai potilasasiamiehen kanssa
Voit:
- pyytää hoitavalta lääkäriltä selvennystä siitä, miksi diagnoosi viivästyi
- kysyä, olisiko jotain voitu tehdä toisin — ja mitä siitä ajatellaan jälkikäteen
- ottaa yhteyttä potilasasiamieheen, joka voi auttaa pohtimaan, onko asiassa perusteita potilasvahinkoilmoitukselle
4. Harkitse potilasvahinkoilmoitusta
Jos diagnoosin viivästyminen on johtanut mielestäsi merkittävään haittaan ja koet, että asiaan liittyy selkeitä puutteita tutkimus- tai hoitolinjassa,
voit harkita potilasvahinkoilmoituksen tekemistä. Ilmoituksessa on tärkeää:
- kuvata aikajana selkeästi
- kertoa, miksi katsot diagnoosin viivästyneen
- selittää, miten viive on vaikuttanut hoitoon, ennusteeseen ja arkeesi
Usein kysyttyä: potilasvahinko ja viivästynyt diagnoosi
Voiko viivästynyt diagnoosi olla potilasvahinko, vaikka sairaus olisi vaikea joka tapauksessa?
Kyllä, joissain tilanteissa viivästynyt diagnoosi voi olla potilasvahinko, vaikka sairaus olisi joka tapauksessa ollut vakava. Arviossa ei katsota vain sitä, olisiko sairaus voitu estää kokonaan, vaan myös sitä,
olisiko aikaisempi diagnoosi voinut johtaa lievempään haittaan, parempaan hoitovasteeseen tai parempaan ennusteeseen.
Entä jos olen käynyt monessa paikassa, eikä kukaan tunnistanut sairautta?
Moninkertainen hoitokontakti ei itsessään sulje pois potilasvahinkoa. Arviossa voidaan katsoa kokonaisuutta: onko useissa hoitopaikoissa jäänyt reagoimatta samoihin hälytysmerkkeihin, vai onko kyse ollut poikkeuksellisen vaikeasti diagnosoitavasta sairaudesta, jossa viive olisi ollut todennäköinen joka tapauksessa.
Tarvitsenko erikoislääkärin lausunnon viivästyneestä diagnoosista?
Erikoislääkärin lausunto voi joissakin tilanteissa olla hyödyllinen, erityisesti jos asia on lääketieteellisesti monimutkainen. Potilasvahinkoasia voidaan kuitenkin usein käsitellä myös ilman potilaan omaa erillistä lausuntoa, koska potilasvahinkoasioita käsittelevä taho hankkii yleensä omat asiantuntija-arvionsa.
Jos harkitset lausunnon hankkimista, on järkevää punnita hyötyä ja kustannuksia.
Viivästynyt diagnoosi ja korvaukset – mitä voin odottaa?
Jos viivästynyt diagnoosi todetaan potilasvahingoksi, korvauksia voidaan arvioida samalla tavalla kuin muissa potilasvahingoissa: hoitokulut, ansionmenetys, kipu ja särky, tilapäinen haitta ja mahdollinen pysyvä haitta. Korvaus ei perustu pelkkään viiveeseen, vaan siihen, mitä lisävahinkoa viive on todennäköisesti aiheuttanut.
Yhteenveto – potilasvahinko ja viivästynyt diagnoosi pähkinänkuoressa
- Viivästynyt diagnoosi herättää usein kysymyksen potilasvahingosta, mutta kaikki viiveet eivät ole korvattavia
- Arvio kohdistuu siihen, olisiko kokenut ammattihenkilö voinut tehdä diagnoosin aiemmin käytettävissä olleiden tietojen perusteella
- Keskeistä on myös se, olisiko aikaisempi diagnoosi todennäköisesti johtanut parempaan lopputulokseen tai lievempiin seurauksiin
- Potilas voi edistää asiansa selvittämistä aikajanalla, potilasasiakirjoilla ja tarvittaessa potilasvahinkoilmoituksella
- Lopullisen arvion potilasvahingosta tekee potilasvahinkoasiaa käsittelevä taho, ei potilas tai yksittäinen hoitopaikka