Case-esimerkki: viivästynyt diagnoosi ja potilasvahinko – mistä tilanteessa oli kyse?
Tämä case-esimerkki on fiktiivinen, mutta perustuu tyypillisiin teemoihin, joita viivästyneeseen diagnoosiin ja potilasvahinkoihin liittyy. Tarkoitus ei ole kuvata todellista potilasta tai tapausta, vaan havainnollistaa, mitä käytännössä tarkastellaan, kun arvioidaan, voiko viivästynyt diagnoosi olla potilasvahinko.
Taustatilanne – pitkittyneet vatsavaivat työikäisellä henkilöllä
Esimerkkitapauksen potilas on 47-vuotias työikäinen henkilö, joka tekee fyysisesti kohtalaisen raskasta työtä. Hän alkaa kärsiä toistuvista vatsakivuista, ajoittaisesta ripulista ja väsymyksestä. Oireet jatkuvat useita kuukausia ja alkavat vähitellen vaikuttaa myös työntekoon ja jaksamiseen.
- Oireina ovat ajoittaiset vatsakrampit, löysät ulosteet ja selittämätön väsymys
- Potilas laihtuu useita kiloja ilman tarkoituksellista laihduttamista
- Perhe ja lähipiiri kehottavat hakeutumaan lääkärin vastaanotolle
Potilas varaa ajan terveyskeskukseen, koska oireet ovat selvästi pidempikestoisia kuin tavallinen vatsatauti ja vaikuttavat arkeen.
Ensimmäiset käynnit terveydenhuollossa – oireita selitetään hyvänlaatuisina
Ensimmäisellä käynnillä kerrotaan vatsakivuista, ripulista ja laihtumisesta. Vastaanotolla päätellään, että kyseessä voisi olla ärtyvän suolen oireyhtymä tai tilapäinen suolistoinfektio. Potilaalle annetaan oireenmukaista hoitoa ja ruokavalio-ohjeita.
- Aluksi ei tehdä laajempia laboratoriokokeita tai kuvantamistutkimuksia
- Potilaalle suositellaan seuraamaan tilannetta ja varaamaan uusi aika, jos vaivat jatkuvat
- Diagnoosina käytetään toistaiseksi epäspesifejä koodauksia kuten “muu vatsavaiva”
Potilas noudattaa ohjeita, mutta oireet eivät helpotu, vaan epämääräinen huoli terveydestä lisääntyy.
Oireet jatkuvat – toistuvat käynnit ja vähittäinen paheneminen
Seuraavien kuukausien aikana potilas käy useita kertoja terveydenhuollossa eri ammattilaisten vastaanotolla. Oireet pikemminkin pahenevat kuin helpottuvat.
- Vatsa on ajoittain kivuliaampi, ja ripuli vuorottelee ummetuksen kanssa
- Väsymys haittaa työntekoa, keskittyminen on vaikeaa ja potilas joutuu olemaan ajoittain sairauslomalla
- Laihtuminen jatkuu, ja potilas alkaa itse olla huolissaan siitä, voisiko kyseessä olla jotain vakavampaa
Useammalla käynnillä päädytään kuitenkin samaan johtopäätökseen: todennäköisesti toiminnallinen vaiva, ei viitteitä vakavasta sairaudesta. Potilas kokee, ettei häntä oteta täysin vakavasti, mutta jatkaa arkeaan parhaansa mukaan.
Käännekohta – tutkimuksia aletaan vihdoin tehdä
Tilanne muuttuu, kun potilas hakeutuu jälleen vastaanotolle uuden pahentuneen oirejakson vuoksi. Tällä kertaa hän kertoo selkeämmin laihtumisesta, jatkuvasta väsymyksestä ja siitä, että oireilu on jatkunut jo pitkään. Vastaanottava lääkäri päättää, että tilanne on nyt syytä selvittää tarkemmin.
- Tehdään laajempi peruslaboratoriopaketti, jossa todetaan anemia ja tulehdusarvon nousu
- Potilas ohjataan kolonoskopiaan ja muihin suoliston tutkimuksiin
- Tutkimukset tehdään kiireellisenä, koska tilanne ei enää sovi yksin toiminnallisen vaivan kuvaan
Tutkimuksissa todetaan paksusuolessa kasvainmuutos, joka osoittautuu syöväksi. Kasvain on levinnyt paikallisesti ja sen hoito vaatii leikkauksen ja jatkohoitoja.
Diagnoosi ja hoito – syöpä todetaan edenneessä vaiheessa
Syöpädiagnoosin jälkeen hoito käynnistyy nopeasti. Potilaalle tehdään leikkaus, jossa kasvain pyritään poistamaan kokonaan, ja lisäksi suunnitellaan liitännäishoidot kuten sytostaattihoito.
- Leikkaus ja liitännäishoidot sujuvat teknisesti suunnitellusti
- Potilaan ennuste ei kuitenkaan ole yhtä hyvä kuin varhaisemmassa vaiheessa todetussa syövässä
- Toipuminen vie aikaa, ja potilaan työkyky on pitkään heikentynyt
Diagnoosin ja hoitojen jälkeen potilas käy läpi ajatusta siitä, olisiko sairaus voitu todeta aiemmin ja olisiko ennuste voinut olla parempi, jos tutkimukset olisi tehty jo ensimmäisten kuukausien aikana.
Potilas alkaa epäillä potilasvahinkoa – viivästynyt diagnoosi mielessä
Kun alkujärkytys ja hoitojen akuutti vaihe on ohi, potilas alkaa miettiä viivästyneen diagnoosin merkitystä. Hän pohtii, olisiko hänen syöpänsä voitu todeta aiemmin, jos oireisiin olisi suhtauduttu eri tavalla.
- Potilas kokee, että toistuvia käyntejä ja laihtumista ei otettu riittävän vakavasti
- Hän ihmettelee, miksi laajoja tutkimuksia ei tehty jo useiden kuukausien jatkuneiden oireiden aikana
- Hän kuulee viivästyneestä diagnoosista ja potilasvahingoista ja alkaa pohtia potilasvahinkoilmoituksen tekemistä
Potilas ottaa yhteyttä potilasasiamieheen ja pyytää apua sekä potilasasiakirjojen hankkimiseen että oman tilanteensa jäsentämiseen.
Potilasasiakirjat ja potilasvahinkoilmoituksen tekeminen
Potilas pyytää terveyskeskuksesta ja sairaalasta potilasasiakirjat. Hän käy läpi aiempia merkintöjä ja huomaa, että laihtuminen ja oireiden pitkä kesto on kirjattu useammalla käynnillä, mutta laajaa jatkoselvitystä ei ole aiemmin käynnistetty.
- Potilas kirjaa aikajanan ensimmäisistä oireista lopulliseen diagnoosiin
- Hän kokoaa liitteeksi keskeiset hoitoyhteenvedot, tutkimustulokset ja lääkärinlausunnot
- Potilas kuvaa potilasvahinkoilmoituksessa oman näkemyksensä siitä, miksi diagnoosi viivästyi ja mitä seurauksia viiveellä on ollut
Potilasvahinkoilmoituksen tavoitteena ei ole vain saada korvausta, vaan myös saada puolueeton arvio siitä, täyttyvätkö potilasvahingon edellytykset viivästyneen diagnoosin vuoksi.
Potilasvahinkoprosessin selvitysvaihe – mitä arvioidaan?
Kun potilasvahinkoilmoitus viivästyneestä diagnoosista on jätetty, asia siirtyy selvitysvaiheeseen. Tarkastellaan sekä hoitokäyntejä että sitä, miten päätöksiä tutkimuksista on tehty ajan kuluessa.
- Käydään läpi vastaanottokäyntien merkinnät: Mitä potilas kertoi ja mitä kirjattiin
- Arvioidaan, oliko oireiden kesto, laihtuminen ja laboratoriolöydökset sellaisia, että lisätutkimuksia olisi pitänyt tehdä aiemmin
- Selvitetään, millaiset ohjeet ja hoitokäytännöt ovat olleet voimassa vastaavanlaisissa oiretilanteissa
- Hankitaan asiantuntijalausuntoja esimerkiksi gastroenterologilta tai onkologilta
Keskeinen kysymys on, olisiko kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö voinut ja hänen olisi tullut aloittaa laajemmat tutkimukset jo aikaisemmassa vaiheessa käytettävissä olleen tiedon perusteella.
Kaksi keskeistä kysymystä: tutkittavuus ja seurausten merkitys
Viivästynyttä diagnoosia tarkastellaan usein kahden pääkysymyksen kautta. Ensimmäinen koskee itse diagnoosin viivästymistä, toinen sen seurauksia.
- Olisiko diagnoosi voitu tehdä aiemmin, jos asianmukaiset tutkimukset olisi käynnistetty riittävän ajoissa
- Olisiko aikaisempi diagnoosi todennäköisesti johtanut lievempiin seurauksiin, parempaan ennusteeseen tai helpompaan hoitoon
Asiantuntija-arvioiden perusteella todetaan, että oireiden kesto, laihtuminen ja potilaan ikä olisivat yhdessä perustelleet laajemmat tutkimukset jo kuukausia ennen diagnoosia. Lisäksi arvioidaan, että syöpä olisi todennäköisesti ollut vähemmän edennyt, jos diagnoosi olisi tehty tuolloin.
Tulos: viivästynyt diagnoosi katsotaan osittain potilasvahingoksi
Arvioinnin perusteella päädytään siihen, että diagnoosi on viivästynyt verrattuna siihen, mitä asianmukaisessa hoidossa olisi voitu odottaa. Kaikkea sairautta tai sen seurauksia ei silti voida lukea viivästyksen aiheuttamaksi, vaan arvio kohdistuu siihen lisähaittaan, jonka viive on todennäköisesti aiheuttanut.
- Viivästynyt diagnoosi katsotaan potilasvahingoksi siltä osin kuin se on todennäköisesti pahentanut sairautta ja vaikeuttanut hoitoa
- Potilaalle voidaan korvata viiveen vuoksi syntynyttä lisähoidon tarvetta ja sen aiheuttamia lisäkuluja
- Ansionmenetystä arvioidaan siltä ajalta, jolta viiveen katsotaan pidentäneen työkyvyttömyyttä
- Pysyvän haitan tasossa huomioidaan se osa haitasta, jonka arvioidaan liittyvän viivästyneeseen diagnoosiin, ei koko sairauden aiheuttamaa haittaa
Tässä case-esimerkissä potilasvahinko ei siis tarkoita sitä, että syöpä olisi voitu kokonaan estää, vaan sitä, että viivästynyt diagnoosi on todennäköisesti huonontanut tilannetta verrattuna siihen, mitä aikaisemmalla diagnoosilla olisi ollut realistista odottaa.
Mitä tästä case-esimerkistä voidaan oppia potilaan näkökulmasta?
Esimerkin tarkoitus ei ole syyllistää yksittäisiä ammattilaisia, vaan auttaa potilaita ymmärtämään, miten viivästynyttä diagnoosia tarkastellaan potilasvahinkoasiana.
- Oireiden kesto, muuttuminen ja laihtuminen kannattaa kertoa vastaanotolla selkeästi ja toistuvasti
- Jos vaiva jatkuu pitkään ilman selitystä ja arki vaikeutuu, tutkimusten tarvetta voi perustellusti kysyä uudelleen
- Potilasasiakirjoihin kirjattu tieto vaikuttaa myöhempään arviointiin, joten on hyvä varmistaa, että keskeiset oireet tulevat mainituiksi
- Potilasvahinkoilmoituksen voi tehdä, vaikka ei olisi varma siitä, täyttyvätkö potilasvahingon edellytykset – arvio tehdään järjestelmässä, ei yksin potilaan mielessä
Samalla on tärkeää hyväksyä, että kaikki viivästyneet diagnoosit eivät täytä potilasvahingon tunnusmerkkejä, vaikka kokemus olisi potilaan näkökulmasta raskas ja vaikea.
Mitä tästä case-esimerkistä voidaan oppia järjestelmän näkökulmasta?
Terveydenhuollon ja potilasturvajärjestelmän kannalta case-esimerkit ovat työkaluja, joilla voidaan tunnistaa kehittämiskohteita diagnostiikassa ja hoitokäytännöissä.
- Toistuvat käynnit saman vaivan vuoksi kannattaa nähdä signaalina, joka voi edellyttää laajempaa selvitystä
- Laihtuminen, pitkäkestoinen oireilu ja yleisvoinnin selvä lasku ovat varoitusmerkkejä, joihin on syytä suhtautua vakavasti
- Organisaatio voi hyödyntää viivästyneisiin diagnooseihin liittyviä potilasvahinkotapauksia koulutuksessa ja ohjeiden päivittämisessä
- Potilaan huolen kuuleminen ja kirjaaminen on tärkeä osa diagnostiikkaa, ei sivuseikka
Viivästyneet diagnoosit eivät ole aina vältettävissä, mutta osaa niistä voidaan vähentää parantamalla prosesseja, ohjeistusta ja diagnostiikan tukijärjestelmiä.
Yhteenveto – case-esimerkki viivästyneestä diagnoosista ja potilasvahingosta
- Tämä case-esimerkki on fiktiivinen, mutta kuvastaa tyypillisiä teemoja viivästyneeseen diagnoosiin ja potilasvahinkoihin liittyen
- Viivästynyt diagnoosi voi joissain tilanteissa olla potilasvahinko, mutta arvio tehdään aina tapauskohtaisesti käytettävissä olevan tiedon ja hoitokäytäntöjen perusteella
- Arviossa tarkastellaan sekä sitä, olisiko diagnoosi voitu tehdä aiemmin, että sitä, olisiko aiemmalla diagnoosilla ollut merkittävä vaikutus seurauksiin
- Potilas voi edistää asiansa arviointia pitämällä kirjaa oireiden kestosta ja hankkimalla potilasasiakirjat potilasvahinkoilmoituksen tueksi
- Järjestelmän näkökulmasta viivästyneisiin diagnooseihin liittyvät tapaukset ovat tärkeitä oppimisen ja potilasturvan kehittämisen paikkoja
Tärkeä huomautus
Tämä case-esimerkki on kokonaan fiktiivinen ja tarkoitettu havainnollistamaan viivästyneeseen diagnoosiin liittyviä potilasvahinkokysymyksiä. Se ei kuvaa mitään yksittäistä todellista tapausta, potilasta tai hoitopaikkaa. Artikkeli on yleisluonteista tietoa, eikä se korvaa Potilasvakuutuskeskuksen, viranomaisten, potilasasiamiehen tai lakimiehen antamaa neuvontaa, eikä muodosta oikeudellista tai lääketieteellistä ohjetta yksittäisessä tapauksessa. Yksittäiset potilasvahinkoasiat arvioidaan aina erikseen ajantasaisen lainsäädännön ja käytettävissä olevan selvityksen perusteella.