Case-esimerkki: potilasvahinko leikkauksessa – mistä tilanteessa oli kyse?
Tämä case-esimerkki on fiktiivinen, mutta rakentuu tyypillisistä tilanteista, joita potilasvahinkoprosessissa voidaan kohdata. Tavoitteena ei ole kuvata yksittäistä todellista potilasta, vaan havainnollistaa, miten potilasvahinko leikkauksessa ja leikkauksen jälkeinen infektio voivat käytännössä johtaa korvattavaksi potilasvahingoksi.
Taustatilanne – suunniteltu polvileikkaus
Esimerkkitapauksessa 58-vuotiaalla henkilöllä on pitkään jatkunut vaikea nivelrikko oikeassa polvessa. Konservatiivinen hoito (lääkitys, fysioterapia, apuvälineet) ei enää riitä, ja päätetään tehdä suunniteltu tekonivelleikkaus. Potilaan perussairauksiin kuuluvat hyvin hoidettu verenpainetauti ja lievä ylipaino, mutta ei merkittäviä infektioriskejä lisääviä sairauksia.
- Tekonivelleikkaus suunnitellaan hyvissä ajoin etukäteen
- Preoperatiivisessa arvioinnissa ei havaita erityisiä esteitä leikkaukselle
- Potilaalle kerrotaan tekonivelleikkauksen hyödyistä ja riskeistä, mukaan lukien infektioriski
Leikkaus tehdään yliopistollisessa sairaalassa rutiinitoimenpiteenä, ja alkuvaiheessa kaikki etenee suunnitellusti.
Leikkauksen kulku ja ensimmäiset päivät – kaikki näyttää hyvältä
Leikkauspäivänä toimenpide sujuu teknisesti ongelmitta. Tekonivel asettuu paikoilleen, vuoto on tavanomaista ja potilas siirretään heräämöön. Seuraavina päivinä kipu on odotettua, mutta hallittavissa lääkityksellä.
- Haava on aluksi siisti, eikä selviä infektion merkkejä ole
- Potilas pääsee liikkeelle fysioterapeutin kanssa jo ensimmäisenä postoperatiivisena päivänä
- Suunnitelma on kotiuttaa potilas muutaman päivän kuluttua leikkauksesta
Tässä vaiheessa mikään ei vielä viittaa siihen, että tilanne voisi kehittyä potilasvahingoksi. Kyse on tavallisesta tekonivelleikkauksen alkuvaiheesta.
Leikkauksen jälkeinen infektio – oireet alkavat kotona
Kotiutumisen jälkeen, noin viikon kuluttua leikkauksesta, potilas alkaa tuntea voinnin selvästi huonontuneen. Polvi kuumottaa, turpoaa ja on selvästi aiempaa kivuliaampi. Lisäksi nousee kuume ja yleisvointi laskee nopeasti.
- Polvi punoittaa selvästi enemmän kuin aiemmin ja tuntuu kuumalta
- Kävely on vaikeaa, ja kipu on selvästi erilaista kuin aiemmin “leikkauskipuna” koettu tunne
- Potilaalle nousee kuume ja vilunväristyksiä
Potilas hakeutuu päivystykseen, jossa todetaan voimakas tulehdusreaktio verikokeissa ja epäillään tekonivelen ympärillä olevaa infektiota. Hänet otetaan uudelleen sairaalaan jatkotutkimuksia ja hoitoa varten.
Tilanne pahenee – uusintaleikkauksia ja pidentynyt toipuminen
Sairaalassa tehdään tutkimuksia, joissa todetaan syvä haavainfektio tekonivelen alueella. Tilanteen hoitamiseksi tarvitaan useita toimenpiteitä ja pitkää antibioottihoitoa.
- Haava avataan ja puhdistetaan, ja leikkausaluetta huuhdellaan useaan otteeseen
- Potilaalle aloitetaan laajakirjoinen suonensisäinen antibioottihoito
- Myöhemmin joudutaan poistamaan tekonivel kokonaan ja asettamaan väliaikainen sementtietäyte
- Toinen tekonivelleikkaus tehdään vasta useiden kuukausien kuluttua, kun infektio on saatu rauhoittumaan
Toipuminen venyy suunnitellusta muutamasta kuukaudesta yli vuoden mittaiseksi jaksoksi, johon sisältyy sairaalajaksoja, kuntoutusta ja pitkäaikaista kipua. Potilas joutuu olemaan pitkiä aikoja sairauslomalla ja tarvitsee apua arjen perustoimissa.
Potilas alkaa epäillä potilasvahinkoa
Kun tilanne on jollain tavalla rauhoittunut ja toinen tekonivel on paikoillaan, potilas jää edelleen selvästi heikompaan toimintakykyyn kuin mihin leikkauksella alun perin pyrittiin. Hän kuulee potilasvahinkojärjestelmästä ja alkaa pohtia, voisiko hänen tilanteessaan olla kyse potilasvahingosta.
- Potilas kokee, ettei häntä informoitu riittävästi infektion riskistä ja oireista, joista pitäisi hakeutua heti hoitoon
- Hän miettii, olisiko infektio voitu estää toisella leikkaustekniikalla tai paremmalla aseptiikalla
- Hän pohtii myös, reagoitiinko ensimmäiseen infektion epäilyyn riittävän nopeasti
Potilas ottaa yhteyttä potilasasiamieheen, joka auttaa häntä jäsentämään tilannetta ja arvioimaan, onko perusteita potilasvahinkoilmoitukselle.
Potilasvahinkoilmoituksen tekeminen
Potilas päättää tehdä potilasvahinkoilmoituksen. Hän kuvaa lomakkeella aikajanan leikkauksesta, infektion alkamisesta, uusintaleikkauksista ja pitkästä toipumisesta sekä kertoo omin sanoin, miksi hän epäilee potilasvahinkoa.
- Ilmoituksessa kuvataan, miten leikkaus sujui, milloin oireet alkoivat ja mitä hoitoa infektioon annettiin
- Potilas kertoo, miten hänen toimintakykynsä ja työkykynsä ovat heikentyneet
- Liitteeksi liitetään hoitoyhteenvedot, leikkauskertomukset, laboratoriotulokset ja epikriisit sekä sairauslomatodistukset
Potilas toivoo, että potilasvahinkoprosessi selvittää, oliko infektion kehittymisessä, diagnostiikassa tai hoidossa sellaisia tekijöitä, jotka täyttävät potilasvahingon edellytykset.
Potilasvahinkoprosessin selvitysvaihe
Potilasvahinkoilmoitus otetaan käsittelyyn. Hoitopaikalta pyydetään yksityiskohtaiset selvitykset leikkaustekniikasta, aseptiikasta, lääkityksestä ja leikkauksen jälkeisistä vaiheista. Lisäksi tarkastellaan potilaan perussairauksia ja riskitekijöitä.
- Leikkauskertomus ja anestesiaseloste analysoidaan
- Infektion diagnostiikka ja hoito käydään läpi ajallisesti ja sisällöllisesti
- Arvioidaan, onko leikkauksen aseptiikka ja antibioottiprofylaksia toteutettu ohjeiden mukaisesti
- Selvitetään, miten nopeasti infektio havaittiin ja milloin hoito aloitettiin
Lisäksi hankitaan asiantuntijalausunto tekonivelkirurgian ja infektiosairauksien näkökulmasta. Tavoitteena on arvioida, missä määrin infektio ja sen seuraukset olivat vältettävissä asianmukaisella toiminnalla.
Arvio: oliko kyseessä potilasvahinko?
Lopullisessa arvioinnissa tarkastellaan useita kysymyksiä. Potilasvahinko ei synny automaattisesti siitä, että infektio on vakava, vaan siitä, että vahinko on asianmukaisella toiminnalla todennäköisesti ollut vältettävissä tai että se ylittää sen tason, jota potilaan katsotaan joutuvan sietämään leikkauksen riskinä.
- Oliko leikkaustekniikka ja aseptiikka ohjeiden mukaista vai ilmenikö selviä poikkeamia
- Oliko potilaalle annettu asianmukainen antibioottiprofylaksia
- Huomattiinko infektion ensioireet riittävän ajoissa ja reagoitiinko niihin viiveettä
- Olivatko infektion seuraukset erityisen vakavat suhteessa toimenpiteen tavanomaiseen riskitasoon ja potilaan riskitekijöihin
Asiantuntijalausunnon mukaan leikkaus oli muuten teknisesti asianmukainen, mutta aseptiikkakirjauksissa ja antibioottiprofylaksian toteutuksessa löydettiin puutteita suhteessa vallitseviin hoitosuosituksiin. Lisäksi infektion ensioireisiin ei reagoitu ensimmäisellä kontaktilla riittävän herkästi.
Tulos: infektio katsotaan korvattavaksi potilasvahingoksi
Arvion perusteella päädytään siihen, että infektion syntyminen ja erityisesti sen vaikea kulku voidaan yhdistää hoitokäytännöissä todettuihin puutteisiin. Näin ollen infektio ja sen seuraukset katsotaan tämän case-esimerkin tilanteessa potilasvakuutuslain mukaiseksi potilasvahingoksi.
- Potilaalle voidaan korvata infektion vuoksi aiheutuneet ylimääräiset hoitokulut
- Ansionmenetystä arvioidaan siltä ajalta, kun työkyky on ollut heikentynyt potilasvahingon takia
- Kipu ja särky sekä tilapäinen haitta arvioidaan hoitojaksojen, uusintaleikkausten ja toipumisajan perusteella
- Pysyvä haitta arvioidaan sen perusteella, miten polven toiminta ja yleinen toimintakyky ovat jääneet pysyvästi heikommiksi
On tärkeää huomata, että tämä case-esimerkki ei kerro mitään yksittäisen todellisen tapauksen korvausmääristä tai lopputuloksista, vaan havainnollistaa yleistä periaatetta.
Mitä tästä case-esimerkistä voidaan oppia potilaan näkökulmasta?
Case-esimerkin avulla voidaan tunnistaa muutamia keskeisiä asioita, jotka voivat auttaa potilasta vastaavanlaisessa tilanteessa.
- Aikajanan kirjaaminen ja potilasasiakirjojen hankkiminen helpottavat potilasvahinkoilmoituksen tekemistä
- On tärkeää hakeutua hoitoon, jos leikkauksen jälkeen ilmaantuu selvästi poikkeavia oireita (Esimerkiksi kuume, paheneva kipu, voimakas punoitus)
- Potilasasiamies voi olla tärkeä tuki silloin, kun mietit, kannattaako potilasvahinkoilmoitus tehdä
- Se, että infektio lopulta katsotaan potilasvahingoksi, ei tarkoita, että kaikki infektioita sisältävät tilanteet olisivat automaattisesti korvattavia
Potilasvahinko ja infektio on aina arvioitava tapauskohtaisesti sen perusteella, mitä on tehty, mitä olisi pitänyt tehdä ja mitä seurauksia toiminnalla on ollut.
Mitä tästä case-esimerkistä voidaan oppia järjestelmän näkökulmasta?
Case-esimerkit eivät ole vain yksittäisiä tarinoita, vaan myös oppimisen väline terveydenhuollolle ja potilasturvajärjestelmälle.
- Aseptiikan kirjaaminen ja antibioottiprofylaksian toteutus pitää dokumentoida täsmällisesti
- Leikkauksen jälkeisiin infektio-oireisiin on reagoitava herkästi ja matalalla kynnyksellä
- Potilasvahinkotapaukset kannattaa käydä läpi yksikkökohtaisesti, jotta vastaavat tilanteet voidaan jatkossa ehkäistä
- Potilaan kokemus ja palaute ovat osa potilasturvan kehittämistä, eivät vain “jälkipyykkiä”
Hyvin käsitelty potilasvahinkotapaus voi johtaa hoitokäytäntöjen parantumiseen ja turvallisempaan hoitoon tulevaisuudessa.
Yhteenveto – case-esimerkki potilasvahingosta leikkauksessa ja infektiosta
- Tämä case-esimerkki on fiktiivinen, mutta perustuu tyypillisiin tekonivelleikkaukseen ja infektiovahinkoon liittyviin teemoihin
- Leikkauksen jälkeinen infektio ei automaattisesti ole potilasvahinko, vaan arvio riippuu hoidon asianmukaisuudesta ja infektion seurauksista
- Potilasvahinkoprosessi sisältää ilmoituksen, selvitykset, asiantuntija-arviot ja lopullisen päätöksen
- Korvattavaksi potilasvahingoksi infektiotilanne katsottiin, koska hoitokäytännöissä todettiin puutteita ja seuraukset olivat vakavia
- Case-esimerkit auttavat sekä potilaita että ammattilaisia ymmärtämään potilasvahinkoprosessin käytännön toteutumista
Tärkeä huomautus
Tämä case-esimerkki on kokonaan fiktiivinen ja tarkoitettu havainnollistamaan potilasvahinkoprosessin kulkua ja yleisiä periaatteita. Se ei kuvaa mitään yksittäistä todellista tapausta, potilasta tai hoitopaikkaa. Artikkeli on yleisluonteista tietoa, eikä se korvaa Potilasvakuutuskeskuksen, viranomaisten, potilasasiamiehen tai lakimiehen antamaa neuvontaa, eikä muodosta oikeudellista tai lääketieteellistä ohjetta yksittäisessä tapauksessa. Yksittäiset potilasvahinkoasiat arvioidaan aina erikseen ajantasaisen lainsäädännön ja käytettävissä olevan selvityksen perusteella.