Potilasvahinko leikkauksessa – mitä tällä oikeasti tarkoitetaan?
Leikkaukseen liittyy aina riskejä, vaikka hoito olisi suunniteltu ja toteutettu huolellisesti. Kaikki leikkauksen aikana tai sen jälkeen ilmenevät komplikaatiot eivät silti ole potilasvahinkoja, joista maksetaan korvausta potilasvakuutuksesta.
Potilasvahinko leikkauksessa tulee arvioitavaksi silloin, kun hoitoon liittyvä haitta viittaa siihen, että jokin olisi voitu tehdä toisin: esimerkiksi toimenpiteen suorittaminen, ajoitus, valmistelu, anestesia, leikkausalueen valinta tai jälkihoito. Lisäksi arvioidaan, onko kyseessä ollut sellainen komplikaatio tai infektio, jota potilaan ei katsota joutuvan sietämään leikkauksen normaaliin riskitasoon kuuluvana.
Tyypilliset potilasvahinkotyypit leikkauksen yhteydessä
Leikkauspotilaan kannalta potilasvahinko voi liittyä useaan eri vahinkotyyppiin. Yleisimmät ovat:
- hoitovahinko – esimerkiksi itse leikkaustoimenpiteen suorittamiseen, anestesiaan tai jälkihoitoon liittyvä virhe tai puute
- infektiovahinko – leikkauksen jälkeinen infektio, joka ei ole siedettävä suhteessa leikkauksen riskeihin ja seurauksiin
- laite- ja implanttivahingot – esimerkiksi proteesin, implantin tai leikkauslaitteen toimintahäiriö
- tapaturmavahinko – leikkausprosessin aikana tapahtunut äkillinen, odottamaton ja ulkoinen tapahtuma (esimerkiksi kaatuminen tai palovamma)
Se, että vahinko osuu johonkin näistä kategorioista, ei vielä automaattisesti tarkoita korvattavaa potilasvahinkoa. Ratkaisevaa on, olisiko vahinko ollut vältettävissä asianmukaisella toiminnalla
ja ylittävätkö seuraukset sen, mitä kohtuudella voidaan pitää leikkauksen normaalina riskinä.
Hoitovahinko leikkauksessa – kun hoitolinjassa tai tekniikassa on ongelma
Hoitovahinko leikkauksessa tarkoittaa tyypillisesti tilannetta, jossa leikkausta, anestesiaa tai jälkihoitoa arvioidaan jälkikäteen ja todetaan, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi voinut toimia toisin ja siten todennäköisesti välttää vahingon.
Leikkaustekninen virhe
Leikkaustekninen virhe voi olla esimerkiksi:
- väärän alueen leikkaaminen tai “väärän puolen” toimenpide
- sellaisen rakenteen vaurio, jota ei toimenpiteen normaalin riskin puitteissa olisi pitänyt vahingoittaa (esim. hermo tai verisuoni selvästi poikkeavasta kohdasta)
- väärä tai puutteellinen kiinnitystekniikka, josta seuraa esimerkiksi murtuman huono luutuminen tai proteesin irtoaminen lyhyessä ajassa
Arvio ei perustu siihen, että lopputulos on huono, vaan siihen, onko toiminta alittanut ammattistandardin: miten kokenut, saman alan ammattilainen olisi toiminut vastaavassa tilanteessa käytettävissä olleen tiedon perusteella.
Leikkauspäätös ja ajoitus
Hoitovahinko voi liittyä myös siihen, tehtiinkö leikkauspäätös oikeaan aikaan ja oikeilla perusteilla. Tyypillisiä kysymyksiä ovat:
- viivästyikö leikkaus perusteettomasti, jolloin hoidon aloitus myöhästyi ja seuraukset pahenivat
- tehtiinkö leikkaus tilanteessa, jossa toisenlainen hoitolinjan valinta olisi ollut selkeästi turvallisempi ja tarkoituksenmukaisempi
- jätettiinkö leikkaus tekemättä, vaikka lääketieteellisen tiedon valossa se olisi pitänyt tehdä
Näissä tilanteissa arvio kohdistuu usein diagnoosin, riskien ja hoitovaihtoehtojen punnintaan: mitä tiedettiin silloin, kun päätös tehtiin,
ja olisiko kokenut ammattilainen päätynyt toiseen ratkaisuun.
Anestesiaan ja valvontaan liittyvät vahingot
Myös puudutukseen ja nukutukseen liittyvät vahingot arvioidaan usein hoitovahinkoina. Esimerkkejä:
- lääkitysvirhe, josta seuraa odottamaton ja vältettävissä ollut haitta
- puutteellinen valvonta leikkauksen aikana, jolloin esimerkiksi verenpaineen tai hapetuksen merkittävä poikkeama jää huomaamatta
- väärin toteutettu puudutus, joka aiheuttaa poikkeuksellisen laajan hermovaurion
Anestesian yhteydessä riskejä on aina, mutta potilasvahinkona arvioidaan niitä tilanteita, joissa toiminta ei vastaa sitä huolellisuutta ja varovaisuutta, jota vastaavassa tilanteessa edellytetään.
Infektiovahinko leikkauksen jälkeen – milloin infektio voi olla potilasvahinko?
Leikkauksen jälkeen kehittyvä haavainfektio tai muu infektio on valitettavan tavallinen komplikaatio. Kaikkia infektioita ei pidetä potilasvahinkoina, vaikka ne aiheuttaisivat ylimääräisiä hoitokäyntejä, antibioottikuureja tai pidentyneen toipumisajan.
Infektiovahingon kannalta tarkastellaan muun muassa:
- kuinka vakava infektio on ja mitä seurauksia siitä aiheutuu (esim. uusintaleikkaukset, pysyvä haitta)
- minkälaisesta leikkauksesta on kyse (pieni pintatoimenpide vs. suuri riskileikkaus)
- mitä muita sairauksia tai riskitekijöitä potilaalla on (esim. diabetes, merkittävä ylipaino, immuunipuutos)
- onko leikkaustekniikassa, aseptiikassa tai jälkihoidossa ollut puutteita
Infektiovahinko tulee arvioitavaksi erityisesti silloin, kun seuraukset ovat vakavia suhteessa leikkauksen normaaliin riskitasoon tai kun hoitokäytännöissä epäillään olleen selviä puutteita.
Laite- ja implanttivahingot leikkauksessa
Leikkauksissa käytetään yhä enemmän erilaisia laitteita, instrumentteja ja implantteja. Vahinko voi liittyä esimerkiksi:
- leikkauslaitteen tai -instrumentin äkilliseen rikkoutumiseen tai toimintahäiriöön
- nivelen proteesin, ruuvien tai levyn virheelliseen asentamiseen tai kiinnittymiseen
- implantin rakenteelliseen vikaan, joka ilmenee poikkeuksellisen nopeasti
Laite- tai implanttivahinkona arvioidaan tilanteet, joissa vahinko johtuu nimenomaan laitteen tai implantin viasta tai toimintahäiriöstä
– ei vain siitä, että hoito ei tuonut toivottua lopputulosta. Usein tarkastellaan myös, onko laitetta käytetty ohjeiden mukaan ja onko laitteessa mahdollisesti tunnettu riskitekijä.
Tapaturmavahinko leikkauksen yhteydessä
Tapaturmavahinko on äkillinen, odottamaton, ulkoinen tapahtuma, josta aiheutuu potilaalle vahinkoa. Leikkausympäristössä tällaisia voivat olla esimerkiksi:
- potilaan kaatuminen leikkauspöydältä tai siirron aikana
- palovamma leikkausvalaisimesta, kaapista tai muun laitteen kosketuksesta
- tapaturmainen puristus- tai viiltovamma, joka ei liity varsinaiseen leikkaustoimenpiteeseen
Tapaturmavahingot ovat määrällisesti harvinaisempia kuin hoitovahingot, mutta ne voivat olla vaikutuksiltaan merkittäviä.
Potilasvahinko vai leikkauksen normaali komplikaatio?
Potilasvahinkojärjestelmässä erotetaan toisistaan:
- hoitoon liittyvät, lääketieteellisesti vältettävissä olevat virheet, ja
- hoidon normaalit riskit, jotka voivat toteutua, vaikka kaikki tehdään oikein.
Leikkauksessa voi sattua komplikaatioita, jotka ovat tilastollisesti tunnettuja riskejä ja joista on kerrottu joko suoraan tai yleisen hoitokäytännön puitteissa. Ne eivät yleensä ole korvattavia potilasvahinkoja, jos hoito on muutoin ollut asianmukaista.
Potilasvahinko leikkauksessa tulee ajankohtaiseksi, kun:
- vahinko voisi todennäköisesti olla vältettävissä, jos hoito olisi toteutettu ammattistandardin mukaisesti
- leikkausindikaatio, ajankohta tai jälkihoito ovat selvästi olleet puutteellisia
- infektion vakavuus ja olosuhteet ylittävät sen, mitä potilaan katsotaan voivan kohtuudella sietää hoidon riskinä
- laite tai implantti on toiminut poikkeavalla tavalla tai ollut selvästi viallinen
Mitä potilas voi itse tehdä, jos epäilee potilasvahinkoa leikkauksessa?
Jos sinusta tuntuu, että leikkauksessa tai sen jälkeen on voinut tapahtua potilasvahinko, voit edetä vaiheittain. Laajemmat ohjeet löytyvät erillisistä oppaista, mutta lyhyesti:
- kirjaa ylös tapahtumien aikajana: leikkauksen ajankohta, toimenpiteen laji, komplikaation alku ja jatkohoidot
- pyydä potilasasiakirjat nähtäväksi (leikkauskertomus, anestesiaseloste, epikriisit, kontrollikäyntien tekstit)
- keskustele hoitavan yksikön tai potilasasiamiehen kanssa, jos jokin kohta jää epäselväksi
- tutustu oppaisiin “Epäilen potilasvahinkoa – mitä teen?” ja “Näin teet potilasvahinkoilmoituksen”, jos harkitset vahinkoilmoitusta
On tärkeää muistaa, että vain potilasvahinkoasioita käsittelevä taho voi tehdä lopullisen arvion siitä, onko kyseessä korvattava potilasvahinko ja mitä siitä voidaan korvata.
Esimerkkejä tilanteista – milloin leikkauskomplikaatio voi johtaa potilasvahinkoarvioon?
Alla on muutamia yleisellä tasolla kuvattuja esimerkkitilanteita. Ne eivät perustu yksittäisiin tapauksiin, vaan kokoavat tyypillisiä asetelmia,
joissa potilasvahinko leikkauksessa voi tulla arvioitavaksi.
- Esimerkki 1: Hermovaurio, jota ei olisi pitänyt sattua
Leikkauksessa vaurioituu hermo sellaisesta kohdasta, joka ei kuulu toimenpiteen normaaliin riskialueeseen. Potilaalle jää pysyvä tuntopuutos tai halvausoire. Arvio kohdistuu siihen, olisiko kokenut kirurgi voinut toimia toisin ja välttää vaurion.
- Esimerkki 2: Leikkauksen jälkeinen vakava infektio ja useat uusintaleikkaukset
Leikkauksen jälkeen kehittyy syvä infektio, joka vaatii useita uusintatoimenpiteitä ja johtaa pysyvään haittaan. Arvioidaan, olivatko aseptiikka, antibioottiprofylaksi ja jälkihoito asianmukaisia, ja onko infektion vakavuus sellainen, ettei sitä voi pitää leikkauksen tavanomaisena riskinä juuri tässä tilanteessa.
- Esimerkki 3: Viivästynyt leikkaus ja pahentuneet seuraukset
Potilaalla on selkeästi leikkausta vaativa tila, mutta leikkaus viivästyy ilman perusteltua syytä. Tänä aikana tilanne vaikeutuu, ja lopputuloksena on huonompi ennuste kuin ajoissa tehdyllä leikkauksella olisi ollut. Tällöin tarkastellaan, olisiko oikea-aikaisella toiminnalla voitu todennäköisesti välttää osa vahingosta.
Usein kysyttyä potilasvahingosta leikkauksessa
Leikkaukseni meni huonosti – onko kyse automaattisesti potilasvahingosta?
Ei automaattisesti. Leikkaukseen liittyy aina riski, että lopputulos ei ole toivottu, vaikka kaikki tehtäisiin asianmukaisesti. Potilasvahinko edellyttää, että haitta on todennäköisesti vältettävissä ollut ja liittyy hoidon tai sen laiminlyönnin arvioituun virheeseen, riskienhallintaan tai muuhun potilasvakuutuslaissa määriteltyyn vahinkotyyppiin.
Voinko itse päättää, että kyse on potilasvahingosta?
Et. Potilas voi ja kannattaa tuoda esiin oman kokemuksensa, epäilynsä ja havaintonsa, mutta virallisen arvion siitä, onko kyseessä potilasvakuutuslaissa tarkoitettu potilasvahinko, tekee potilasvahinkoasioita käsittelevä taho käytettävissä olevan lääketieteellisen ja muun selvityksen perusteella.
Onko leikkaavan lääkärin “syyllisyyden” osoittaminen potilasvahinkoasian ydin?
Potilasvahinkojärjestelmä ei perustu syyllisyyden todistamiseen samalla tavalla kuin oikeudenkäynti vahingonkorvausasiassa. Arvio kohdistuu siihen, oliko hoito kokonaisuutena ammatillisen standardin mukaista ja olisiko vahinko ollut vältettävissä toisin toimimalla. Kyse ei ole ammattilaisen “rankaisemisesta”, vaan potilaan vahingon korvausedellytysten arvioinnista.
Mitä jos leikkaus tehtiin ulkomailla – voinko silti tehdä potilasvahinkoilmoituksen?
Tilanne on ulkomailla tehdyn hoidon osalta usein huomattavasti monimutkaisempi. Korvaus- ja vastuukysymykset riippuvat muun muassa siitä, missä maassa hoito on annettu, onko kyse ollut julkisesta vai yksityisestä hoidosta ja mitä vakuutuksia on ollut voimassa. Tällöin on yleensä syytä selvittää erikseen, mitä oikeusturvavaihtoehtoja juuri kyseiseen maahan liittyy ja miten mahdolliset vahingot korvataan.
Yhteenveto – potilasvahinko leikkauksessa pähkinänkuoressa
- kaikki leikkauskomplikaatiot eivät ole potilasvahinkoja – riskejä on, vaikka hoito olisi asianmukaista
- potilasvahinko leikkauksessa tulee arvioitavaksi erityisesti hoitovahinkoina, infektiovahinkoina, laite-/implanttivahinkoina ja tapaturmavahinkoina
- ratkaisevaa on, olisiko kokenut ammattilainen voinut toimia toisin ja välttää vahingon tai onko kyseessä ollut infektio tai seurauksia, joita potilaan ei katsota joutuvan sietämään
- jos epäilet potilasvahinkoa, kerää tiedot talteen, pyydä potilasasiakirjat ja harkitse potilasvahinkoilmoitusta erillisten oppaiden avulla
- lopullisen arvion potilasvahingon korvattavuudesta tekee potilasvahinkoasioita käsittelevä taho, ei potilas tai yksittäinen ammattilainen