Kantelu terveydenhuollosta – milloin viranomainen tulee mukaan?
Kantelu terveydenhuollosta on potilaan keino pyytää valvovaa viranomaista tutkimaan, onko terveydenhuollon toiminnassa tai ammattihenkilön menettelyssä ollut lain, ammattieettisten velvoitteiden tai ohjeiden vastaisia piirteitä. Se ei ole sama asia kuin muistutus hoitopaikalle tai potilasvahinkoilmoitus, vaikka ne voivat koskea samoja tapahtumia.
Miten kantelu eroaa muistutuksesta ja potilasvahinkoilmoituksesta?
Potilaan oikeudet ja potilasturvaan liittyvät keinot menevät helposti sekaisin. Kolme keskeistä väylää – muistutus, kantelu ja potilasvahinkoilmoitus – palvelevat eri tarkoituksia.
- Muistutus: Kohdistuu hoitopaikkaan, tavoitteena saada selvitys ja mahdollisesti kehittää toimintaa
- Kantelu: Kohdistuu viranomaiselle, joka arvioi, onko toimittu lain ja ammattieettisten velvoitteiden mukaisesti
- Potilasvahinkoilmoitus: Kohdistuu potilasvahinkojärjestelmään, jossa arvioidaan korvattava potilasvahinko ja sen seuraukset
Usein potilas pohtii kaikkia kolmea samanaikaisesti. On mahdollista, että yhdestä tapahtumasta tehdään sekä muistutus että kantelu, ja lisäksi potilasvahinkoilmoitus, mutta jokainen käsitellään omana prosessinaan.
Milloin kantelu voi olla perusteltu?
Kantelu ei ole tarkoitettu jokaisen pienen erimielisyyden tai yksittäisen epämiellyttävän kokemuksen ratkaisukanavaksi, mutta se voi olla tärkeä väline vakavammissa tai toistuvissa ongelmissa.
- Epäilet vakavaa hoitovirhettä tai ammattitaidon puutetta
- Koet, että sinua on kohdeltu toistuvasti epäasiallisesti tai syrjivästi
- Havaitset laajempia ongelmia yksikön toiminnassa (Esimerkiksi potilasturvan puutteet, turvallisuusriskit)
- Haluat, että riippumaton viranomainen arvioi, onko toiminta ollut ohjeiden ja lain mukaista
Kantelun tarkoituksena ei ole ensisijaisesti saada korvausta, vaan arvio siitä, onko toimittu oikein ja tarvitaanko valvontatoimia tai ohjausta.
Mitä kantelun avulla voi realistisesti saada aikaan?
Kun kantelu käsitellään, valvova viranomainen voi arvioida yksittäisen ammattihenkilön toimintaa, hoitoyksikön menettelyjä tai laajempaa organisaatiotasoa. Lopputuloksena voi olla esimerkiksi huomautus, ohjaus, kehotus korjata toiminta tai arvio siitä, että menettely on ollut asianmukaista.
- Kirjallinen kannanotto siitä, onko toiminta ollut asianmukaista vai ei
- Mahdollisia määräyksiä tai suosituksia toiminnan korjaamisesta tai kehittämisestä
- Tarvittaessa valvontatoimenpiteitä yksittäistä ammattihenkilöä kohtaan
Kantelu ei tavallisesti johda rahalliseen korvaukseen, eikä se automaattisesti muuta potilasvahinkopäätöksiä, mutta sen kautta voidaan parantaa toimintaa ja ehkäistä vastaavia virheitä jatkossa.
Miten kantelu käytännössä tehdään?
Kantelu tehdään kirjallisesti toimivaltaiselle viranomaiselle sen ohjeiden mukaisesti. Käytännöt voivat vaihdella, mutta perusrakenne on yleensä samanlainen: kerrot, mitä tapahtui, miksi epäilet virhettä ja mihin tahoon kantelu kohdistuu.
- Kuvaa selkeästi, mitä hoitoa sait, missä ja milloin
- Perustele, miksi katsot, että toiminnassa on ollut vakava puute tai lainvastaisuus
- Liitä kanteluun olennaisimmat potilasasiakirjat ja aiemmat päätökset tai vastaukset (Esimerkiksi muistutukseen annettu vastaus)
- Kerro, onko asiasta tehty myös potilasvahinkoilmoitus tai muita toimenpiteitä
Viranomaisen ohjeista näet, milloin kantelu voidaan ottaa tutkimukseen ja mitä edellytyksiä siihen liittyy. Usein myös potilasasiamies osaa neuvoa kantelun laatimisessa.
Lyhyt muistilista – kantelu terveydenhuollosta
- Kantelu on potilaan keino pyytää viranomaista arvioimaan terveydenhuollon toimintaa
- Se eroaa muistutuksesta (Hoitopaikka käsittelee) ja potilasvahinkoilmoituksesta (Korvaukset ja vahingot)
- Kantelu on yleensä perusteltu vakavissa tai toistuvissa ongelmissa, ei pienissä erimielisyyksissä
- Kantelun lopputuloksena voidaan antaa ohjausta, huomautuksia tai muita valvontatoimia, mutta ei yleensä korvauksia
- Hyvä kantelu on selkeä, asiallinen ja asiakirjoihin perustuva
Tärkeä huomautus
Tämä artikkeli on yleisluonteista tietoa kantelusta terveydenhuollosta ja sen suhteesta muihin potilaan käytettävissä oleviin keinoihin. Se ei korvaa valvovien viranomaisten, potilasasiamiehen tai lakimiehen antamaa neuvontaa, eikä muodosta oikeudellista ohjetta yksittäisessä tapauksessa. Ajantasaiset kantelukäytännöt ja toimivaltaiset viranomaiset tulee aina varmistaa virallisista lähteistä.